Jonin kolumni: Onko menestyminen MM-kisoissa kiellettyä?

Share |

Sunnuntai 7.5.2017 - Teksti: Joni Hildén Kuvat: IFF, Salibandyliiga


Suomi on jälleen nuorten maailmanmestari. Tähän alkaa jo tottumaan, että mestaruuksia tulee liukuhihnalta. Kaksi vuotta sitten Heikki Luukkosen johdolla Suomen pojat tulivat kotiin kultamitalit kaulassa ja sama juttu nyt.

Luukkonen_U19-koutsi.jpg

Luukkonen on eittämättä tehnyt hyvää työtä maajoukkueessa ja saanut luotua konseptin, jolla tulee mestaruuksia. Neljän vuoden projekti, kaksi mestaruutta, kaksista MM-kisoista. Ei se paljoa huonomminkaan olisi voinut mennä.

Siitä huolimatta Luukkosen aika U19-maajoukkueen päävalmentajana päättyy näihin kisoihin, kuten myös valmennustiimiinsä kuuluvien Jyri Korsmanin ja Joonas Naavan. Siis saman tiimin, joka on nyt kahdesti tuonut Suomelle sen kirkkaimman.

Pikkuisen kyllä herättää ihmetystä se, että mestarivalmentajat kengitään pihalle. Sama juttuhan itse asiassa kävi vuonna 2010, kun Petteri Nykky valmensi miehet kahdesti peräkkäin maailmanmestariksi ja mestaruuden jälkeen sai Nykky väistyä Petri Kettusen tieltä.

Kettuselle kävi samalla tavalla, kun hän vihdoin ja viimein saavutti maailmanmestaruuden. Pesti päättyi siihen ja nyt mies on Tshekin peräsimessä. Salibandyliitto antaa hieman ihmeellistä viestiä toiminnallaan, kun miehet vaihtuvat mestaruuksien jälkeen.

Naava_U19.jpg

Voisi kysyä oikeastaan, että missä on se jatkumo mestaruuksien jälkeen? Miksi nämä valmentajat, jotka ovat voittaneet mestaruuden, eivät saa jatkaa pestissään? Kuulostaa aika ihmeelliseltä jutulta kaiken kaikkiaan, että mestarivalmentajat kengitään.

Toki syitä varmasti on monenlaisia siihen, miksi miehet saavat väistyä ja toisaalta olihan U19-maajoukkueen valmennuksen vaihtuminen tiedossa jo ennen kuin kisat alkoivat. Silti täytyy muistaa, että Luukkonen lähti kisoihin hallitsevana maailmanmestarina eikä mitkään asiat viitanneet siihen, että näin ei olisi kisojen jälkeenkin.

Suomi pelasi oikeastaan koko kisojen ajan erinomaista salibandya ja Luukkonen tiimeineen osoitti tietävänsä, kuinka mestaruuksia voitetaan. Suomi oli kisojen ylivoimaisesti paras joukkue, vaikka Sveitsi pääsi aika lähelle. Silti Sveitsin pääseminen lähelle johtui enemmänkin siitä, että nykyinen junnujoukkue oli ensimmäistä kertaa tuollaisessa tilanteessa.

Korsman_ja_tuleva_paavalmentaja_Juuti.jpg

Sitten palkkiona on se, että valmennusryhmä pistetään pihalle ja uudet jampat tulevat tilalle hakemaan menestystä. En sano, että uusi ryhmä ei voisi pärjätä ja onhan sielläkin jatkumoa Atte Juutin ja Tony Bäcksbackan verran. Välillä toki uusien ihmisten tuominen piristyttääkin toimintaa, mutta tässä kohti mielestäni sille ei ollut tarvetta.

Käsittääkseni myös kaksi mestaruutta tuonut valmennusryhmä olisi halunnut jatkaa toimessaan myös seuraavan kaksivuotisprojektin ajan. Siihen heille ei taas haluttu sitten antaa mahdollisuutta, joka on hieman ihmeellinen asia. Tämä ratkaisu osoittaa sen, että Salibandyliitto haluaa näemmä menestymisestä rangaista.

Avainsanat: U19 poikien maajoukkue


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini