Jonin kolumni: Seuraviestintää on kehitettävä

Share |

Keskiviikko 7.6.2017 - Teksti: Joni Hildén Kuvat: Esa Takalo, Salibandyliiga


Salibandy on viime vuosien aikana noussut useita askelia ylöspäin ihmisten kiinnostavuudessa ja nykyisin moni katsoja on hyvinkin tiedonjanoinen siitä, mitä suosikkiseurassa tapahtuu. 

Median_kiinnostus_lisaantynyt.jpg

Yksi iso osa sitä, että se tieto välittyy on viestinnällä ja seuratkin ovat sen tajunneet, että jonkinlaista viestintää tarvitaan, jotta näkyvyys paranisi ja salibandynystävät saisivat tiedonnälkänsä tyydytettyä. 

Siitä huolimatta, vaikka seuroissa on tajuttu viestinnän välttämättömyys, niin sieltä puuttuu edelleen se tieto, mitä viestintä todellisuudessa on ja mitä se vaatii sekä kuinka paljon hyvän viestinnän tekemiseen kuluu aikaa.

Moni seurapomo luulee vieläkin, että viestintä on vain juttujen kirjoittamista ja heidän mielestään se sujuu kädenkäänteessä. He myös uskovat, että siihen pystyy kuka tahansa. Siitä hyvänä esimerkkinä viime viikolla Naisten Salibandyliigassa pelaava SB-Pro haki omilla kotisivuillaan mediavastaavaa.

Ilmoituksessa luki, että haetaan mediavastaavaa vapaaehtoistyöhön. Henkilön toimenkuvana olisi tehdä sisältöä niin Sosiaaliseen mediaan kuin seuran omille kotisivuille sekä suorittaa laatutarkkailua seuran joukkueiden tuottaman materiaalin suhteen. 

Tiedottaja_tyossaan.jpg

Toimenkuvaan kuuluu luonnollisesti myös liiganaisten mukana oleminen ja puolivalmiiden otteluraporttien tuottaminen seuran eri kanaviin. Eikä tästä työstä luonnollisestikaan makseta palkkaa, kun kyseessä vapaaehtoistyö ja etsitään henkilöä, joka tekee rakkaudesta lajiin.

Eikä tarvitse tietenkään olla aikaisempaakaan kokemusta, koska mihin sitä tarvitaan. Onhan kyseessä helppo homma, joka noilla spekseillä onnistuu myös aloittelijalta aivan mainiosti. Vai miten se nyt sitten oikeasti olikaan? 

Jos vähän perataan, niin tuossa kyseisessä ilmoituksessahan haetaan työntekijää huolehtimaan seuran julkisuuskuvasta eikö niin? Samaisen henkilön työnkuvaan kuuluu niin sosiaalisen median kanavat kuin seuran kotisivut, lisäksi hänen täytyy valvoa seuran kotisivuja päivittäin, mitä sinne on päivitetty.

Samoin kyseisen henkilön täytyy olla naisten liigajoukkueen päivittäisessä tekemisessä mukana, jotta pystyy olemaan ajanhermolla, eikö niin? Tässähän puhutaan työmäärältä jo kokopäiväisestä hommasta, mutta seura ei ole valmis kuitenkaan tästä taakasta maksamaan mitään. 

Tokihan tämä kuulostaa juuri siltä, mitä tämän päivän politiikka tuntuu muutenkin olevan, että työtä tarvitsee saada ilmaiseksi. Valitettavaa vaan on, että rakkaudesta lajiin ei pysty kuitenkaan sitä leipää ostamaan eikä varsinkaan makkaraa sen leivän päälle. Silti työtunteja tähän haettavaan hommaan menisi niin paljon, että kyseinen henkilö ei pystyisi muuta työtä tekemäänkään. 

Haastattelua_Tampereella.jpg

Tämäkö on sitä viestinnän arvostamista? Tiedän kyllä seuroja, joissa viestintää arvostetaan ihan eri tavalla ja annetaan arvoa sille työlle, mitä tehdään. Sitten on niitä seuroja, joissa resursseja ei ole, mutta sitten viestinnän työtkin on jaettu siten, että yhdelle ei jää liian suurta taakkaa kannettavakseen. 

Hyvät laji-ihmiset, esitän teille pyynnön, arvostetaan myös niitä, jotka tekevät tärkeätä työtä tämän lajin näkyvyyden eteen eikä enää laiteta tällaisia orjatyöilmoituksia, vaan luvataan oikeasti jotain konkreettista.

Avainsanat: Miesten Salibandyliiga, Naisten Salibandyliiga, Muut


Kommentit

27.7.2017 9:02  Mielenkiintoinen Teksti

Mielestäni myös pelaajana vaikka olin mielestäni taitava sellainen en saanut seuroilta oikein tukea pelaamiseen. Kuluja kyllä oli, mutta muu ei oikein toiminut omalla kohdalla. Ura jäikin siihen sitten eikä myöhemminkään mitään kontakteja minuun tullut. Korkeintaan varmaan jos itse olisi ottanut yhteyttä tai senkin taisin tehdä tuloksetta. Harmi sikäli, koska pidin itseäni lupaavana pelaajana, joka toisenlaisessa toimintaympäristössä olisi voinut päästä esiin.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini